Tutkinto jokaiselle nuorelle

Kevään eduskuntavaalien alla oli mielienkiitoista seurata, miten puolueet lupasivat lisäresursseja koulutukseen ja tutkimukseen. Samanaikaisesti vaalikeskusteluissa suureksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi asetettiin työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin. Työllistymisellä ja koulutustasolla on selvä keskinäinen yhteys. Tutkimusten mukaan pelkän perusasteen varassa olevien työllisyysaste on vain 43 %, kun korkeakoulutuksen saaneiden työllisyysaste on 84,5 %. Mutta miten varmistetaan, että kaikki nuoret saavat vähintään toisen asteen tutkinnon? Vaalikeskusteluissa esille nousi monia hyviä malleja mm. satsaaminen varhaiskasvatukseen. Tutkimuksien mukaan tuleva koulumenestyminen ratkaistaan jo esiopetuksen onnistumisessa.

Jatka lukemista ”Tutkinto jokaiselle nuorelle”

Osallisuus ei synny osallistamalla

Kokemusasiantuntijatoiminta lyö nyt itseään läpi monella eri rintamalla. Kokemusasiantuntijat pääsevät vihdoin ääneen myös vaikkapa palveluiden suunnitteluissa eivätkä ainoastaan tarinankertojien roolissa. Organisaatioissa mietitään, mistä löydetään rahoitus kokemusasiantuntijan palkkaamiseen ja minkälaisia rakenteita luodaan. 

Kokemusasiantuntijan tulo vaikuttaa mitä suuremmissa määrin koko työyhteisöön. On ihana huomata, miten monissa paikoissa vanhat työntekijät, perinteiset ammattilaiset, odottavat innoissaan kokemusasiantuntijan tuloa ja suunnittelevat jo malttamattomina tulevaa. Tässä voi kuitenkin piillä vaara. 

Jatka lukemista ”Osallisuus ei synny osallistamalla”

Suomen voima on sivistyksessä

Sivistys on ihmisenä olemista ja ihmiseksi kasvamista. Se on tietoja, taitoja, arvoja, identiteettiä, traditiota ja ennen muuta elämän taitoa. Se on kulttuuria ja kulttuuriperintöä. Se on oikeudenmukaisuutta, toisen ihmisen kunnioittamista ja yhteiseksi hyväksi toimimista. Se on elämistä sopusoinnussa luonnon kanssa. Sivistys on se, mikä jää jäljelle, kun tiedot haihtuvat.

Jatka lukemista ”Suomen voima on sivistyksessä”

Hyvät työtoverit kansanopistoissa

Teemme yhteistä työtä suomalaisen kansanopistoaatteen ja kansanopistojen säilyttämiseksi sekä näiden aseman vahvistamiseksi. Työtä on tehtävä monella eri rintamalla. On huolehdittava liikkeen ja kansanopistojen toiminnan kehittämisestä, on huolehdittava edunvalvonnasta ja on osallistuttava kansallisen, pohjoismaalaisen ja eurooppalaisen koulutusjärjestelmän rakentamiseen. Monta verkkoa on heitettävä monelta eri suunnalta, jotta monimuotoisten kansanopistokampusten ylläpitäminen on tulevaisuudessakin mahdollista.

Jatka lukemista ”Hyvät työtoverit kansanopistoissa”

Olisiko jo aika?

Aloitin kansanopistourani elokuussa 1996. Pian tultuani valituksi rehtoriksi muuan vanhempi johtokunnan jäsen kysyi muuttoaikeistamme ja vaimoni työtilanteesta. Kerroin meidän hakevan kaupungista asuntoa ja vaimoni olevan äitiyslomalla. Sain kuitenkin pian tarjouksen, josta oli vaikea kieltäytyä: opiston pihapiiristä voitaisiin remontoida talo rehtorille ja rouvakin voisi tulla töihin esimerkiksi apulaisrehtoriksi!

Ymmärrys seurasi alkuinnostusta. Opiston pihapiirissä asuminen olisi tarkoittanut päivystystä 24/7. Eikä työ puolison kanssa samassa työyhteisössä olisi ollut parisuhteemme tai opiston työyhteisön kannalta lainkaan hedelmällistä. Kannoimme kielteisen ratkaisun seuraukset: olimme liki viisi vuotta vuokra-asunnon vaihtokierteessä eikä vaimoni saanut koko aikana paikkakunnalta töitä.

Jatka lukemista ”Olisiko jo aika?”

Maailma muuttuu ja koulutuksen pitää olla kehityksen kärjessä

Koulutuksella on kaksi erilaista tehtävää, jotka ovat osittain ristiriidassa keskenään. Koulutuksen avulla siirretään osaamista eli tietoja ja taitoja uusille sukupolville. Koulutuksen tehtävänä on kuitenkin myös mahdollistaa uuden oppiminen eli toiminnan kehittäminen ja luova toiminta. Kun nämä kaksi näkökulmaa yhdistetään oikealla tavalla oppilaitosten toiminnassa, ihmisyhteisön aikaisemmin hankkimaa osaamista hyödynnetään tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa.

Jatka lukemista ”Maailma muuttuu ja koulutuksen pitää olla kehityksen kärjessä”

Yksilöllistä ja yhteisöllistä

Lähes pari vuosikymmentä sitten hämmästyin, kun vanhin poikani ilmoitti, ettei hän aio osallistua lukion kurssille, jolla valmistaudutaan vanhojenpäivän tansseihin. Kyseessä ei ollut nuoren miehen tanssiin liittyvä arkuus tai ahdistus, sillä poikani harrasti kilpatanssia. Kysymys oli aivan muusta. Ensiksikin kurssi ei mahtunut kiinnostavampien ja tärkeämpien kurssivalintojen joukkoon ja toiseksi lukiokoulutus oli kurssimuotoisuudellaan tuhonnut luokan yhteisöllisyyden. Ei ollut yhteisöä, jonka kanssa haluaisi valmistautua koulutien loppusuoran käynnistymiseen.

Jatka lukemista ”Yksilöllistä ja yhteisöllistä”

Sivistyskansan merkki on siinä, miten se pitää huolta heikoimmistaan

Koulutus on kärsinyt viime vuosina suurista valtiontalouden leikkauksista. Koulutuksen järjestäjät ovat läpikäyneet tiukan menojen karsintakuurin. Vahinkoakin on saattanut syntyä, mutta mielestäni koulutuksen järjestäjät ovat onnistuneet yllättävänkin hyvin turvaamaan tärkeimmän, eli opiskelijoiden oikeuden laadukkaaseen koulutukseen. Vaikea taloudellinen tilanne on pakottanut tarkastelemaan koulutuksen rakenteita ja toteuttamistapoja. Viimeisimmästä hyvänä esimerkkinä ammatillisen koulutuksen reformi, joka uudistaa koulutusta entistä työelämälähtöisemmäksi. Valtiontalouden leikkaukset ovat kohdistuneet kaikkiin kouluasteisiin. Itse tunnen parhaiten toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön järjestämisen.

Jatka lukemista ”Sivistyskansan merkki on siinä, miten se pitää huolta heikoimmistaan”

Vaikuttava kohtaaminen

Olen palaamassa junalla parin päivän työmatkalta Suomen toiselta laidalta. Matkakassit painavat jo huomattavasti enemmän kuin reissuun lähtiessä. Puolen tunnin seisoskelun jälkeen aseman tuulessa, pääsen viimein junaan ja etsin paikkaani. Josko paluumatkalla liikenisi jo hieman lepoa.

− Hei, onko tämä sinun paikkasi, kysyy nuori mies. − Voin kyllä tästä vaihtaa omaanikin, mutta istuin tähän, kun ikkunasta on mukavampi katsella maisemia. Pohjoisesta astikin, kun tulen. − Ei, istu siinä vaan, voin istua tähän viereesi, totean, olihan kaverilla istuinpaikallaan levällään kaikki mahdollinen nuoren reissukama.

Jatka lukemista ”Vaikuttava kohtaaminen”

Kehittäminen syntyy vain rajoja ylittämällä

Kehittäminen syntyy vain rajoja ylittämällä

Kun lähdin Seurakuntaopiston kehittämispäällikön tehtävästä ammatillisen koulutuksen lobbariksi, ihmettelivät monet valintaani. Samaa kummastelua on toki herättänyt lobbarin valinta kirkkoherraksi. Itse näen työurani loogisena kokonaisuutena, jossa olen sekä antanut omat taitoni minulle tärkeiden päämäärien eteen, mutta myös huolehtinut siitä, että opin jotakin uutta. Myönnän toki, että rohkeutta ovat ammatilliset hypyt vaatineet.

Uskon, että kehittäminen syntyy rajapinnoilla ja verkostoissa. Kehittäminen syntyy vain uskaltamalla hypätä, kokea vierasta ja kuulla täysin toisenlaista. Jostain sieltä väliltä, oman ja vieraan sekoituksena, syntyy uusi.

Jatka lukemista ”Kehittäminen syntyy vain rajoja ylittämällä”