Hyvät työtoverit kansanopistoissa

Teemme yhteistä työtä suomalaisen kansanopistoaatteen ja kansanopistojen säilyttämiseksi sekä näiden aseman vahvistamiseksi. Työtä on tehtävä monella eri rintamalla. On huolehdittava liikkeen ja kansanopistojen toiminnan kehittämisestä, on huolehdittava edunvalvonnasta ja on osallistuttava kansallisen, pohjoismaalaisen ja eurooppalaisen koulutusjärjestelmän rakentamiseen. Monta verkkoa on heitettävä monelta eri suunnalta, jotta monimuotoisten kansanopistokampusten ylläpitäminen on tulevaisuudessakin mahdollista.

Jatka lukemista ”Hyvät työtoverit kansanopistoissa”

Olisiko jo aika?

Aloitin kansanopistourani elokuussa 1996. Pian tultuani valituksi rehtoriksi muuan vanhempi johtokunnan jäsen kysyi muuttoaikeistamme ja vaimoni työtilanteesta. Kerroin meidän hakevan kaupungista asuntoa ja vaimoni olevan äitiyslomalla. Sain kuitenkin pian tarjouksen, josta oli vaikea kieltäytyä: opiston pihapiiristä voitaisiin remontoida talo rehtorille ja rouvakin voisi tulla töihin esimerkiksi apulaisrehtoriksi!

Ymmärrys seurasi alkuinnostusta. Opiston pihapiirissä asuminen olisi tarkoittanut päivystystä 24/7. Eikä työ puolison kanssa samassa työyhteisössä olisi ollut parisuhteemme tai opiston työyhteisön kannalta lainkaan hedelmällistä. Kannoimme kielteisen ratkaisun seuraukset: olimme liki viisi vuotta vuokra-asunnon vaihtokierteessä eikä vaimoni saanut koko aikana paikkakunnalta töitä.

Jatka lukemista ”Olisiko jo aika?”

Maailma muuttuu ja koulutuksen pitää olla kehityksen kärjessä

Koulutuksella on kaksi erilaista tehtävää, jotka ovat osittain ristiriidassa keskenään. Koulutuksen avulla siirretään osaamista eli tietoja ja taitoja uusille sukupolville. Koulutuksen tehtävänä on kuitenkin myös mahdollistaa uuden oppiminen eli toiminnan kehittäminen ja luova toiminta. Kun nämä kaksi näkökulmaa yhdistetään oikealla tavalla oppilaitosten toiminnassa, ihmisyhteisön aikaisemmin hankkimaa osaamista hyödynnetään tulevaisuuden haasteisiin vastaamisessa.

Jatka lukemista ”Maailma muuttuu ja koulutuksen pitää olla kehityksen kärjessä”

Yksilöllistä ja yhteisöllistä

Lähes pari vuosikymmentä sitten hämmästyin, kun vanhin poikani ilmoitti, ettei hän aio osallistua lukion kurssille, jolla valmistaudutaan vanhojenpäivän tansseihin. Kyseessä ei ollut nuoren miehen tanssiin liittyvä arkuus tai ahdistus, sillä poikani harrasti kilpatanssia. Kysymys oli aivan muusta. Ensiksikin kurssi ei mahtunut kiinnostavampien ja tärkeämpien kurssivalintojen joukkoon ja toiseksi lukiokoulutus oli kurssimuotoisuudellaan tuhonnut luokan yhteisöllisyyden. Ei ollut yhteisöä, jonka kanssa haluaisi valmistautua koulutien loppusuoran käynnistymiseen.

Jatka lukemista ”Yksilöllistä ja yhteisöllistä”

Sivistyskansan merkki on siinä, miten se pitää huolta heikoimmistaan

Koulutus on kärsinyt viime vuosina suurista valtiontalouden leikkauksista. Koulutuksen järjestäjät ovat läpikäyneet tiukan menojen karsintakuurin. Vahinkoakin on saattanut syntyä, mutta mielestäni koulutuksen järjestäjät ovat onnistuneet yllättävänkin hyvin turvaamaan tärkeimmän, eli opiskelijoiden oikeuden laadukkaaseen koulutukseen. Vaikea taloudellinen tilanne on pakottanut tarkastelemaan koulutuksen rakenteita ja toteuttamistapoja. Viimeisimmästä hyvänä esimerkkinä ammatillisen koulutuksen reformi, joka uudistaa koulutusta entistä työelämälähtöisemmäksi. Valtiontalouden leikkaukset ovat kohdistuneet kaikkiin kouluasteisiin. Itse tunnen parhaiten toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön järjestämisen.

Jatka lukemista ”Sivistyskansan merkki on siinä, miten se pitää huolta heikoimmistaan”

Vaikuttava kohtaaminen

Olen palaamassa junalla parin päivän työmatkalta Suomen toiselta laidalta. Matkakassit painavat jo huomattavasti enemmän kuin reissuun lähtiessä. Puolen tunnin seisoskelun jälkeen aseman tuulessa, pääsen viimein junaan ja etsin paikkaani. Josko paluumatkalla liikenisi jo hieman lepoa.

− Hei, onko tämä sinun paikkasi, kysyy nuori mies. − Voin kyllä tästä vaihtaa omaanikin, mutta istuin tähän, kun ikkunasta on mukavampi katsella maisemia. Pohjoisesta astikin, kun tulen. − Ei, istu siinä vaan, voin istua tähän viereesi, totean, olihan kaverilla istuinpaikallaan levällään kaikki mahdollinen nuoren reissukama.

Jatka lukemista ”Vaikuttava kohtaaminen”

Kehittäminen syntyy vain rajoja ylittämällä

Kehittäminen syntyy vain rajoja ylittämällä

Kun lähdin Seurakuntaopiston kehittämispäällikön tehtävästä ammatillisen koulutuksen lobbariksi, ihmettelivät monet valintaani. Samaa kummastelua on toki herättänyt lobbarin valinta kirkkoherraksi. Itse näen työurani loogisena kokonaisuutena, jossa olen sekä antanut omat taitoni minulle tärkeiden päämäärien eteen, mutta myös huolehtinut siitä, että opin jotakin uutta. Myönnän toki, että rohkeutta ovat ammatilliset hypyt vaatineet.

Uskon, että kehittäminen syntyy rajapinnoilla ja verkostoissa. Kehittäminen syntyy vain uskaltamalla hypätä, kokea vierasta ja kuulla täysin toisenlaista. Jostain sieltä väliltä, oman ja vieraan sekoituksena, syntyy uusi.

Jatka lukemista ”Kehittäminen syntyy vain rajoja ylittämällä”

Newtonin I laki

Newtonin I laki

Aloitin koulun syksyllä 1974 Kuopion Rajalan kansakoulussa. Kevättodistuksessa luki: ”Siirretään/jää 2. luokalle.” Syksyllä 1975 aloitin toisella luokalla Rajalan peruskoulun ala-asteella. Ehkäpä kaikkien aikojen suurin koulutusreformi toteutui kohdallani. Peruskoulujärjestelmään siirtyminen toteutettiin koko maassa pohjoisesta vuodesta 1972 alkaen. Lapin läänin lapset pääsivät peruskouluun ensin. Me kuopiolaiset hyppäsimme junaan matkalta ja juna saapui pääkaupunkiseudulle vuonna 1977.

Jatka lukemista ”Newtonin I laki”

Tulevaisuuden koulutuspoliittiset ratkaisut on tehtävä uusille perustuksille!

Tulevaisuuden koulutuspoliittiset ratkaisut on tehtävä uusille perustuksille!

Koulutusjärjestelmät kuvataan yleisesti asteittaisena systeeminä, jossa ylemmän tason tavoitteiden saavuttaminen edellyttää alemman asteen tavoitteiden osaamista (http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot). Peruskoululaistemme hyvä menestys perustuu muun muassa peruskoulutuksemme tasalaatuisuuteen. Koulujärjestelmämme kuva, joka piirretään alkamaan varhaiskasvatuksesta tohtorin tutkintoon, kiinnittyy lujasti ihmisen elämänkaareen. Elämänkaariajattelulla on omat etuutensa, mutta myös rasitteensa.  Kronologisesti etenevästä järjestelmästä syntyy mielikuva yhteen suuntaan kulkevasta metrosta. Metron kyytiin hypätään lapsuudessa ja tullaan ulos valitulla asemalla.  Asemilla koko ikäluokka suorittaa ja suoriutuu samoista tehtävistä. Osa jää asemalle, osa jatkaa eteenpäin.

Jatka lukemista ”Tulevaisuuden koulutuspoliittiset ratkaisut on tehtävä uusille perustuksille!”