Hyvät työtoverit kansanopistoissa

Teemme yhteistä työtä suomalaisen kansanopistoaatteen ja kansanopistojen säilyttämiseksi sekä näiden aseman vahvistamiseksi. Työtä on tehtävä monella eri rintamalla. On huolehdittava liikkeen ja kansanopistojen toiminnan kehittämisestä, on huolehdittava edunvalvonnasta ja on osallistuttava kansallisen, pohjoismaalaisen ja eurooppalaisen koulutusjärjestelmän rakentamiseen. Monta verkkoa on heitettävä monelta eri suunnalta, jotta monimuotoisten kansanopistokampusten ylläpitäminen on tulevaisuudessakin mahdollista.

Kolme asiaa, jotka tekevät minun mielestäni kansanopistoista ja kansanopistoliikkeestä säilyttämisen arvoisia:

1.Taustayhteisöt ja moniarvoisten ylläpitäjien joukko

Eri kansanliikkeiden perustalle syntynyt kansanopistoliikkeemme on osa vapaan sivistystyön kokonaisuutta. Uskon vahvasti, että moniarvoinen yhteiskuntamme tarvitsee edelleen, myös tulevaisuudessa moniarvoista sivistysaatteeseen perustuvaa koulutusmuotoa. Kansanopistoliike kokoaa ainutlaatuisella tavalla suomalaisen yhteiskunnan aatteelliset ja hengelliset liikkeet yhteen. Väitteeni saa todistusvoimansa kansanopistojen syntyhistoriasta, jota minun ei ole tarpeen tälle lukijajoukolleni kerrata. Väittämäni konkretisoituu kansanopistopäivillä ja kansanopistokokouksissa, joissa me eri aatetaustoja edustavat kokoonnumme yhteen sivistysaatteen äärelle.  Se konkretisoituu kansanopistojen laulukirjassa, jonka sivuille on koottu eri poliittisten liikkeiden, eri kristillisten suuntien ja eri maakuntien miesten ja naisten tuntoja, ihanteita ja arvomaailmaa lyriikan keinoin. Sen sivuilta avautuu koko suomalaisuuden ydin -sen moniarvoinen sivistyspohja.

2.Erityinen koulutustehtävä

Eri koulutusmuotojen tehtävät ja tarkoitus määrittyvät yhteiskunnan tarpeista, sen kehityksestä ja hyvinvoinnista käsin. Koulutusmuotojen tavoitteet ja tehtävät annetaan tavoitteellisesti rakentuneiden opetussuunnitelmien ja osaamisvaatimusten muodossa. Näin myös meillä suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tässä merkityksessä Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä on ainutlaatuista, että vapaan sivistystyön ja kansanopistojemme perustehtävä nousee ihmisestä itsestään ja yksilöllisistä tarpeista. Koulutustehtävänämme on aktiivisuuden ja rakentavasti kyseenalaistavan dialogin synnyttäminen yhteiskunnan rakenteiden ja ihmisen välillä.  Päämääränä on yksilön valtautuminen (empowerment) ja tätä kautta moniarvoisen ja monikulttuurisen yhteiskunnan eheys ja rakentava kehitys.  Rohkenen väittää, että demokraattinen yhteiskuntamme tarvitsee tällaista koulutusmuotoa, jonka perustehtävä on synnyttää oppijassa vapaus käyttää omaa ääntään ja omia vaikuttamismahdollisuuksiaan. Ja -erityisesti haluan korostaa, että kansanopistojen sisäoppilaitosmuotoisuus on mitä parahin tällaisen aktiivisen kansalaisuuden kasvualusta.

3.Pedagogiikka

”Oppikoulussa oppilas käy koulun läpi, kansanopistossa koulu käypi oppilaan läpi” Näin määritteli Vilhelmi Malmivaara kansanopistopedagogiikan vuonna 1934 ollessaan rehtorina Kainuun opistolla.  Kun koulu käy ihmisen minuuden läpi, kyse on koko ihmisen merkitysrakenteiden, persoonallisuuden ja identiteetin muutoksesta. Itse asiassa Malmivaaran lausahdus pitää sisällään koko kansanopistopedagogiikan lähtökohdat. Kansanopistopedagogiikka määrittyy suhteessa valtavirtaan, erottumalla siitä vapaudellaan ja syvällä humanismillaan. Kansanopistopedagogiikka tarjoaa oppijalleen kehittymis- ja kasvunmahdollisuudet hänen omista mahdollisuuksistaan käsin. Vapaa sivistys, vapaa kansansivitys -jo sanaparina liittää kansanopistojen pedagogiikan vapauspedagogiikkaan (mm. Paolo Freire), grundvikilaisuuteen sekä humanismiin. Vaikka Urpo Harvan kansansivistyksen aatteesta on kuljettu pitkä tie, kansanopistoliikkeen on edelleen vartioitava puhdasta sivistyspedagogiikka eikä antaa sitä pelkästään ammattikasvatuksen, ammattisivistyksen tai ammatillisen aikuiskoulutuksen työkaluksi.

Miten ja millä keinoin kansanopistoaatteen ja kansanopistojen puolustaminen on mahdollista?

Yhdistyksen tehtävänä on ollut alusta alkaen kansanopistojen toiminnan tukeminen ja kehittäminen, edunvalvonta ja liikkeen yhtenäisyyden vaaliminen. Tästä hetkestä katsottuna nämä ovat ne keinot, joilla kansanopistoaatteen ja kansanopistojen elinvoimaisuus turvataan jatkossakin. Keinovalikoima on pidettävä mukana yhteiskunnallisessa muutoksessa, ja vietävä niiden avulla liikettä kohti tulevaisuutta. Edunvalvonnan yksi tärkeä osa on ennakoiva vaikuttaminen, olla paikalla siellä missä suunnitellaan ja rakennetaan koulutuspoliittisia linjauksia ja päätetään koulutuspolitiikan tulevaisuudesta. Juuri nyt tämä osa edunvalvonnasta on oltava keskiössä, kun eri puolueet yhdessä ja erikseen laativat vaaliteemoja ja luonnostelevat hallitusohjelmia uudelle hallituskaudelle. Näillä samoilla työkaluilla on tehty menestyksellistä työtä yli sadan vuoden ajan, hiotaan nämä työkalut huippukuntoon ja jatketaan työtä. -Yhdessä.

Millä eväillä olen tähän työhön ryhtymässä?

Olen aloittanut urani kansanopistossa lukuvuonna 1978-79 kansankorkeakoulussa Jyväskylän kristillisessä opistossa. Siitä lähtien kansanopisto on kulkenut tavalla tai toisella mukanani: tuntiopettajana vuodesta 1980 alkaen, kesäopettajana, opettajana, työelämäkumppanina, kehittämispäällikkönä, rehtorina. Nyt johdan kansanopistojen yhteenliittymää, joka koostu 6 pienestä tai vähän suuremmasta kansanopistosta.

Oma elämänikäinen oppimisurani lukion jälkeen alkoi kansanopistossa ja aina sen jälkeen olen osana maisteriopintoja, opettajaopintoja ja rehtoriopintoja tutkinut, kehittänyt tai tehnyt muun laisia opinnäytteitä kansanopistosta. Myös väitöskirjassani kuuluu kansanopiston rehtoreiden ääni. Ne, jotka tuntevat aikuiskasvatuksen, aikuiskoulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen historiaa, tietävät sen yhteyden vapaaseen kansansivistykseen. Minun koulutuspolussani on aina ollut keskiössä aikuiskoulutus ja kansan sivistystyö sen kaikkine muotoineen.

Nyt olen saanut seurata 12 vuotta yhdistyksen toimintaa hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Tässä tehtävässä olen saanut olla monella tapaa tekemässä yhteistä työtä teidän kanssanne sivistysaatteen ja kansanopistojen hyväksi. Olen tästä tehtävästä käsin käyttänyt kansanopistojen ääntä sivistystyönantajien työmarkkinavaliokunnassa, edustajistossa ja hallituksessa. Olen vaalinut kansansivistystyön aatetta Kordelinin kansanvalistusjaostossa ja ”jyryttänyt” apurahahakemuksia sivistystyön edistämiseksi. Olen vartioinut kansanopistojen ammatillisen koulutuksen järjestämisedellytyksiä ammatillisen koulutuksen reformissa viiden vuoden ajan. Nyt olen valmis jakamaan saavuttamani kokemustiedon sekä teoreettisen tietämykseni teidän kanssanne suomalaisen kansanopistoliikkeen ja kansanopistojen hyväksi. Puheenjohtaja ei edistä eikä puolusta kansanopistoja ja kansanopistoliikettä yksin. Lupaan antaa kaiken osaamiseni sinun ja liikkeen yhteiseen käyttöön.

Helena Ahonen, rehtori, KT
Kirkkopalvelut ry, Seurakuntaopisto