Kehittäminen syntyy vain rajoja ylittämällä

Kehittäminen syntyy vain rajoja ylittämällä

Kun lähdin Seurakuntaopiston kehittämispäällikön tehtävästä ammatillisen koulutuksen lobbariksi, ihmettelivät monet valintaani. Samaa kummastelua on toki herättänyt lobbarin valinta kirkkoherraksi. Itse näen työurani loogisena kokonaisuutena, jossa olen sekä antanut omat taitoni minulle tärkeiden päämäärien eteen, mutta myös huolehtinut siitä, että opin jotakin uutta. Myönnän toki, että rohkeutta ovat ammatilliset hypyt vaatineet.

Uskon, että kehittäminen syntyy rajapinnoilla ja verkostoissa. Kehittäminen syntyy vain uskaltamalla hypätä, kokea vierasta ja kuulla täysin toisenlaista. Jostain sieltä väliltä, oman ja vieraan sekoituksena, syntyy uusi.

Ammatillisen koulutuksen reformin yksi iso juttu on ollut avata ammatillinen koulutus koulunpidosta aktiiviseksi toimijaksi. Opettajan työ ei löydy luokkahuoneesta, vaan maailmasta. Ei omista tunneista, vaan yhteisestä tekemisestä. Tiedän, että moni on tehnyt näin ennenkin. Silti reformi haastaa meidät vielä enempään. Haastaa aidosti kuulemaan tarpeita työelämästä, kumppaneilta ja opiskelijoilta ja kysymään ”mitä voisimme oppia häneltä”.

Väitän, että vaikka näin on tehty ennenkin, niin liian usein oppilaitoksen henkilökunta pysyy edelleen omien rajojen sisällä, omalla mukavuusalueella. Tällaista palautetta myös saan työelämäkumppaneiltamme. Pitäisi olla rohkeampi ylittämään rajoja ja kertomaan, miten ammatillinen koulutus voi yrittäjää tai työyhteisöä tukea.

Olen edustanut ammatillisen koulutuksen järjestäjiä nyt kolme vuotta. Pienin AMKEn jäsen kouluttaa 60 opiskelijavuotta ja suurin 20 000. Mukana on säätiöitä, kuntia, kuntayhtymiä, osakeyhtiöitä ja yhdistyksiä kuten Kirkkopalvelut. Osa on yksialaisia, osa monialaisia, osa kouluttaa vain aikuisia ja osa kantaa aluevastuuta. Pohjoisin jäsenemme on Saamelaisten koulutuskeskus ja pisin kampusten väli jäsenellämme on yli 800 kilometriä. Ammatillinen koulutus on saanut näinä vuosina kovin monet kasvot. Ilot, surut, murheet ja kehittämistarpeet ovat jäsenillämme erilaisia.

Joku on kysynyt, onko tällaisen porukan etujen valvominen vaikeaa. Onhan se. Minä uskon kuitenkin siihen, että vain yhdessä tekemällä ja toista tarkasti kuuntelemalla pystyy kehittymään. Ammatillinen koulutus tuottaa lisäarvoa yhteiskunnalle vain välillisesti. Oppilaitos ei ole itseisarvo. Meidän tekemämme työ sen sijaan on arvo silloin, kun tuemme yksilöä ja yhteisöä kehittymään.

Seurakuntaopisto syntyi rohkeudesta ylittää rajoja. Edelleen tarvitaan rohkeutta kuulla, millaista hyvää löytyy satojen kilometrien päästä. Tarvitaan rohkeutta loikata yli totuttujen rajojen omassa työnkuvassa. Tarvitaan rohkeutta tehdä asiat toisin. Uskallan väittää, että Seurakuntaopistolla olisi ammatillisen koulutuksen yhteistyössä, vaikka ihan uusien oppilaitoskumppanien kanssa, sekä annettavaa että saatavaa. Rohkeuteen kannustan Teitä. Vain rohkeuden muistaen Seurakuntaopisto toteuttaa sitä tehtävää, mikä sille on uskottu.

Riikka Reina
vt. toimitusjohtaja, AMKE ry