Osallisuus ei synny osallistamalla

Kokemusasiantuntijatoiminta lyö nyt itseään läpi monella eri rintamalla. Kokemusasiantuntijat pääsevät vihdoin ääneen myös vaikkapa palveluiden suunnitteluissa eivätkä ainoastaan tarinankertojien roolissa. Organisaatioissa mietitään, mistä löydetään rahoitus kokemusasiantuntijan palkkaamiseen ja minkälaisia rakenteita luodaan. 

Kokemusasiantuntijan tulo vaikuttaa mitä suuremmissa määrin koko työyhteisöön. On ihana huomata, miten monissa paikoissa vanhat työntekijät, perinteiset ammattilaiset, odottavat innoissaan kokemusasiantuntijan tuloa ja suunnittelevat jo malttamattomina tulevaa. Tässä voi kuitenkin piillä vaara. 

On tärkeää pitää huoli siitä, etteivät ammattilaiset kaappaa kokemusasiantuntijuutta itselleen ja ala määrittää sen muotoja, toimintatapoja ja käsitteitä. Moni ammattilainen vierastaa termiä kokemusasiantuntija ja nimikettä muunnellaankin nyt monissa työyhteisöissä ja oppilaitoksissa esim. muotoihin kokemustuntija tai kokemusosaaja. Kokemusasiantuntijakoulutusten sisältöjä suunniteltaessa ammattilainen saattaa miettiä, että ”voisinhan minä itsekin hoitaa kokemusasiantuntijan osuuden. Onhan minulla kokemusta avioerosta, masennuksesta, somaattisesta sairaudesta, päihdeperheessä kasvamisesta tai vaikkapa epätyypillisestä perhemallista.”  

Kokemusasiantuntijuuden ydinasioita on se, että muiden määritteleminä objekteina olleet ihmiset nousevat oman elämänsä ja asiansa subjekteiksi. Jos ammattilainen alkaa määrittämään kokemusasiantuntijuuden sisältöjä, rakenteita ja nimikkeitä, kyse ei ole enää kokemusasiantuntijatoiminnasta. Osallisuus ei synny osallistamalla.   

Tätä kirjoittaessani on menossa viimeinen päivä OK-hankkeessa (Opiodikorvaushoidossa olevien sosiaalisen osallisuuden vahvistamisen hanke). Olo on onnellinen, iloinen, haikea ja pelokaskin. OK-hankkeessa nähtiin uskomattomia yksilöllisiä tarinoita ja hankeverkostona päästiin vaikuttamaan rakenteisiin ja asenteisiin ja siten muutettiin ihan pikkusen maailmaa parempaan.  

Oma työyhteisöni Seurakuntaopisto lähti ennakkoluulottomasti mukaan OK-hankkeeseen ja on omaksunut hankkeen aikana uudenlaisia toimintatapoja ja kehittänyt koulutusmalleja.  Kokemusasiantuntijuus tulee näkymään vahvasti Seurakuntaopiston toiminnassa tulevaisuudessakin, sen olen ilokseni jo nyt huomannut. Hankkeen aikana ilmeni konkreettisesti, miten iso merkitys oppilaitoksen mukanaololla oli. Monella hankkeeseen osallistuneella koulukokemukset rajoittuivat huonosti sujuneeseen peruskouluun vuosia sitten. Pelkästään oppilaitoksen työntekijään tutustuminen tai mahdollisuus osallistua oppilaitoksessa järjestettyihin koulutuspäiviin muutti monen ajatuksia nykypäivän oppimisympäristöstä ja loi uskoa omiin mahdollisuuksiin. Oppilaitos nivoutuikin usein mukaan hankkeessa nähtyihin huikeisiin kehitysharppauksiin.   

Nämä kolme vuotta hankkeessa muuttivat paljon myös minua itseäni. Itsenäiseen asiantuntijatyöhön tottuneena vaati aluksi totuttelua tehdä töitä tiiviinä työparina, etenkin kun työpariksi tuli perinteisen työyhteisömaailman ulkopuolelta kokemusasiantuntijatyöntekijä. Työparina toimiminen opetti minulle uudenlaisen tavan tehdä töitä, haastoi minut miettimään omia rutiinejani ja määrittämään sen, mikä oikeasti on omaa asiantuntijuuttani. Työparin kanssa opin näkemään, miten erilaisin tavoin voi tehdä asioita ja silti päästä hyvään lopputulokseen sekä hyväksymään sen, ettei minun tapani sittenkään ole aina oikea.   

Näin tiiviissä työparityöskentelyssä kaiken perusta on luottamus ja molemminpuolinen arvostus. Hankevuosien ajan työparini, kokemusasiantuntijatyöntekijä oli lähin työkaverini ja hankeverkosto henkinen työyhteisöni.  Oli ainutlaatuista saada kokea se.   

Maanantaina palaan perustyöhöni koulutussuunnittelijaksi. Samalla palaan vanhaan työyhteisööni asiantuntijaorganisaatioon. Huomaan miettiväni, miten hankkeessa omaksumani uudenlainen ajatus työnteosta ja asiantuntijuuden syntymisestä istuu vanhaan, saanko olla osallinen vai jäänkö ulkoreunalle ihmettelemään. Kolmeen vuoteen en ole ollut kankeiden rakenteiden vanki tai kuullut lausetta ”tämä on aina tehty näin”. Toisaalta olen myös täynnä intoa. Tuntuu hyvältä päästä taas vaihtamaan ajatuksia säännöllisemmin osaavien kollegojeni kanssa, jakamaan vertaiskokemuksia ja suunnittelemaan uutta.   

Marianna Kultalahti, OK-hanketyöntekijä, koulutussuunnittelija
Seurakuntaopisto