Suomen voima on sivistyksessä

Sivistys on ihmisenä olemista ja ihmiseksi kasvamista. Se on tietoja, taitoja, arvoja, identiteettiä, traditiota ja ennen muuta elämän taitoa. Se on kulttuuria ja kulttuuriperintöä. Se on oikeudenmukaisuutta, toisen ihmisen kunnioittamista ja yhteiseksi hyväksi toimimista. Se on elämistä sopusoinnussa luonnon kanssa. Sivistys on se, mikä jää jäljelle, kun tiedot haihtuvat.

Sivistys ei synny itsestään eikä tyhjästä. Se pitää tehdä. Sivistys vaatii opettamista ja oppimista, kasvatusta ja kasvamista. Se vaatii työtä, se vaatii sitkeyttä. On vanha viisaus, että ihminen tulee ihmiseksi ja homo barbarus homo humanukseksi vain kasvatuksen avulla.

Sivistys on prosessi, ei projekti, jossa ihminen a) oppii itselleen tietoja, taitoja ja valmiuksia, b) muodostaa oppimaansa itsenäisen ja luovan suhteen sekä c) oppii käyttämään opittua yhteiseksi hyväksi kansalaisena. Sivistysprosessissa opittu tieto jalostuu tietämiseksi ja ymmärrykseksi. Sivistysprosessissa ihminen kasvaa täyteen henkiseen mittaansa.

Sivistys on aina yhteisöllinen asia. Ihmiset elävät, kasvavat ja oppivat yhdessä, toinen toisiltaan. Vuorovaikutus ja dialogi, toisen kuuntelu, ymmärtäminen ja arvostaminen ovat tärkeitä elementtejä sivistyksessä. Sivistys on myös ylisukupolvinen asia. Ennen opittiin vanhemmilta ihmisiltä, nykyisin nuoret opettavat vanhempia mm. tietoteknisissä taidoissa.

Sivistystä ei ole ilman arvoja. Jotta ihmisyhteisöt eivät täysin hajoa ja harmonia katoa, tarvitsemme yhteisiä arvoja. Samalla meidän tulee tinkiä joistakin omista eduistamme ja itsekkyydestämme yhteiseksi hyväksi.

Sivistykseen kuuluu vahvasti identiteetti. Totutut identiteetit ovat alkaneet voimakkaassa muutosprosessissa hajota ja muuttua aikaisempaa liikkuvammiksi, moninaisemmiksi ja itseohjautuvammiksi. Identiteetistä on tullut liikkuva juhla: se muotoutuu ja muokkautuu jatkuvasti suhteessa niihin tapoihin, joilla meitä puhutellaan meitä ympäröivissä kulttuurisissa järjestelmissä. Sisällämme on ristiriitaisia ja eri suuntiin tempoilevia identiteettejä, minkä vuoksi identifikaatiomme vaihtelevat jatkuvasti. Kohtaamme mahdollisten identiteettien hämmentävän ja nopeasti vaihtuvan moneuden.

Sivistykseen kuuluu olennaisesti myös eettisyys ja moraali. Ihminen saavuttaa sukukypsyyden luonnonvoimaisesti, mutta niin ei ole moraalisen kypsyyden laita. Herkkyys havaita asioiden eettinen puoli ja tahto toimia sen mukaan, mitä pitää oikeana, kehittyvät vähitellen suotuisan sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena.

Yhtenä tulevaisuuden huolenaiheena on pidetty sitä, että moraali jää enenevässä määrin yksittäisten ihmisten vastuulle, kun se aikaisemmin oli myös yhteisöllinen arvo. Tämä voi johtaa välinpitämättömyyteen yhteisöä, yhteistä hyvää ja tulevaisuutta kohtaan. Ihmiset haluavat pitää huolta vain omista eduistaan, omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan.

Viime vuosina on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Ymmärrys ympäristön tilasta ja oma toiminta kestävän kehityksen puolesta ovat olennainen osa tämän päivän sivistystyötä.

Viisas roomalainen keisari Marcus Aurelius kehotti meitä olemaan haaskaamatta jäljellä olevaa elämäämme vaikutelmiin toisista ihmisistä. ”Älä aseta omaa onneasi toisten sielujen varaan eli pidät onnellisuutesi tekijöinä sellaisia asioita, jotka ovat toisten vallassa”, on aika laittamattomasti ajateltu ja sanottu.

Hyvä elämänohje on myös seuraava Aureliuksen viisaus: ”Miten runsaan vapaa-ajan voittaakaan sellainen ihminen, joka ei vilkuile, mitä hänen lähimmäisensä sanoi tai teki tai ajatteli, vaan näkee vain sen, mitä hän itse tekee, jotta se olisi oikeudenmukaista ja hurskasta ja hyvän ihmisen tekoa.” Aurelius kehotti meitä tulemaan hyviksi, kun vielä elämme ja kun vielä voimme.

Aaro Harju, filosofian tohtori, pääsihteeri
Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry.